"Muistahan sinäkin käydä reippailemassa kun on näin hyvät kelit - aurinko paistaa ja on lämmintä"

Joo, muistaisin, kun ois joku kaveri, joka pitäis huolen, että pysyn tiellä; muistat sä, että multa saattaa lähteä äly sormia napsauttamalla ja että mä asun MAALLA?? Täällä ei oo kävelyteitä, enkä mä voi mennä mettään kun katson mä saatan eksyä jos multa lähtee äly? Jep. Google maps ei toimi tuolla keskellä mettää eikä se toimi enää tukkirekankaan alla kovin hyvin. 

"Puuharikasta pääsiäistä" 

Voi tsiisus! 
Mä tiedän, mun perse ON LEVEÄ ja mulla on huono kunto ja mä ole hel..tin laiska, mutta Mäkkärin mainosta siteeraten
"jättäisittekö mut ja mun eväät rauhaan". Eli jättäisittekö mut ja mun tekemiset rauhaan??

Mä arvostan suuresti sitä, että ystävät pitää musta huolta; on tukena ja turvana, mutta mä inhoan sitä, kun mua, lähes kuuskymppistä naisihmistä neuvotaan ulkoilemaan, liikkumaan, PUUHAILEMAAN, kas kun ei vielä kehoteta sänkyhommiinkin. 

Ikää kohta 60 vee ja avioliittoa kohta 40 vee, mä luulen jo osaavani ja tietäväni mitä mun pitää milloinkin tehdä.
Vaikken ruokaa saakaan tässä huushollissa tehdä, siihen on omat syynsä (pari läheltä piti tilannetta tulipalon kanssa), niin mä hoidan kyllä monta muuta asiaa täällä. 
Ja mä osaan käyttää montaa sellaista TYÖKALUA mitä pitkillä kynsillä ja ripsillä varustetut vanhemmatkaan naiset ei osaa käyttää. Jopa vasaraa, sahaa ja kirvestä ;) Ja montaa montaa muuta...

Mun ei tarvi laittaa ripsiväriä kauppareissulle - mä voin mennä kauppaan verkkareissa ja Reinoissa, ja mä voin istua pihalla tasapersein sutimassa puunsuojaa milloin mihinkin, tai niin että ohi ajava naapuri voi sanoa ukolle, että "muijas oli pihalla, tunsin perseestä"

Mä lähden mielelläni kävelylenkille, jos rouva kaikentietävä tulee 150 kilsan päästä mun kaveriks kolme kertaa viikossa.
Mutta kyllähän mä pärjään, kun mä oon niin NUORI. Niin paljon nuorempi. 

Meinasin sanoa sori, mutta tulin toisiin aatoksiin. Miks ihmeessä. Tää on mun blogi, ja jos tää jostain syystä poistetaan, niin anti mennä vaan. Tulipahan purettua taas ajatukset, jotka yksi ja ainoa viesti voi synnyttää. 

 

PUUHArikasta pääsiäistä vaan teillekin!
Puuhatkaa ihan mitä mieleen juolahtaa... :D 

Jonain päivänä se todellakin katkeaa. 

"Ylipainoiset kuluttaa julkisen terveydenhuollon varoja/resursseja". 
"Ylipainoiset vois ite maksaa omat terveyden-/sairaanhoitokulunsa"

Tee näin ja laihdut niin paljon, tee noin ja pudotat painoa näin paljon. Syö terveellisesti ja liiku niin laihdut ja...

MUTTA. Kun olet laiha, voit syödä ihan mitä vaan; vedä sipsejä, suklaata, limsaa, karkkia, läskiä, voita - ihan mitä haluat, kukaan ei vahtaa sun syömistä.

Just äsken luin lehdestä, kuinka paljon pitäisi liikkua, niin voi välttyä aivoverenvuodolta. Ensimmäinen ajatus oli, että "Tule sanomaan toi XXX:lle - ja kerro samalla hänelle, miksi hän on siinä jamassa kuin on"
Ihminen joka ei juo, ei tupakoi, syö terveellisesti ja LIIKKUI! Liikkui tuntikausia päivässä eri tavoin. Liikkuu nytkin, mutta sanoi juuri, että tulis kesä, niin vois kävellä edes jossain muualla, kun tota yhtä ja samaa lampea ympäri - kun ei yksin voi kovin kauas lähteä, ettei eksy. Odottaa, että tulee joku, jonka kanssa voi käydä kävelyllä jossain muuallakin. 

Samalla vois kertoa senkin, miksi minä, enemmän kuin ylipainoinen, en tarvitse lääkäriä juuri mihinkään muuhun kuin perussairauteeni  - ja sillä ei ole mitään tekemistä ylipainon eikä liikkumattomuuden kanssa. Silloin kun se iski, liikuin varmasti enemmän kuin lääkäri määräsi: lääkäri tuossa jutussa sanoo, että pitäisi liikkua 2 tuntia 30 minuuttia VIIKOSSA. 
Liikuin vähintään 1,5 h PÄIVÄSSÄ. Huom. vähintään. Kerran venähti ranne, tyhmyyttäni. Kerran lähti keuhkoista ilmat ja luultavasti meni muutama kylkiluu samalla, mutten käynyt niistä vinkumassa. Kyllä ne ajan kanssa parani. Ei johtunut ylipainosta, vaikka olin sitä silloinkin. 

Prkl. Yhtä lailla ne langanlaihat, jotka ei syö tarpeeksi, vois maksaa itse omat sairaanhoitokulunsa. 

Eli jokaiselle paperilla selvät ohjeet miten syödä, joka viikolle ruokalista ja jos siitä poikkeat ja sairastut, niin sitten katotaan tarkkaan, onko syytä laskuttaa hoidosta vai ei. 

 

 

 

 

 

Työ karisti aikoinaan musta ujouden ja arkuuden ja sen jälkeen musta on saanut myös ihan tuntemattomatkin juttukaverin, oli tyyppi ihan millainen vaan. Mutta toisaalta sitten on niitä tuttuja, joiden kanssa juttu loppuu aika nopeasti, tyyliin "hyvää päivää kirvesvartta" eli mitä sulle kuuluu kiitos hyvää. 

Pari viikkoa sitten "tein hirveän työn" ja järkkäsin lounastapaamisen kolmen ihmisen kesken. Rehellisesti sanottuna tunnen tulleeni petetyksi. Kaksi kolmasosaa ajasta kaksi muuta puhui asioista joihin mulla ei ollut varsinaisesti osaa eikä arpaa. Tiesin kyllä mistä puhuivat ja välillä heitin jonkun kommentin väliin, jolloin sain vastaukseksi mulkaisun tai "ei, ei niin voi tehdä". 

Ja sen yhden kolmasosan, suunnilleen joka toinen lause jäi multa kesken kun päälle puhuttiin, lopulta päädyin olemaan hiljaa, katselemaan muita ihmisiä ja kuuntelemaan seurassani olevien puhetta. 

Mutta voi luoja siitä hyysäämistä mitä sain osakseni! Joo-o, mä tiedän, tarvin joskus apua ja nyt kun en ollut kotinurkilla, niin en osannut kulkea paikasta A paikkaan B  ja sieltä paikkaan C jne. Mutta tsiisus. 

Lounaspöytä:
Nyt otat näitä juureksia tästä, näin.  - Aha, ai otan vai. Mä en kyllä pidä niistä, mutta kai mä ne voin syödä.
Etkö sä ota mitään juotavaa? Mä haen sulle vettä. Vai otat sä mieluummin mehua? - No kiitos, oisin mä sitä itsekin voinut hakea sitten kun oon syönyt. Vettä kiitos.
Otat sä kahvia vai teetä, mä voin tuoda. Maitoa, sokeria? - Mä haen ite... - Ei, kyll mä tuon, maitoa ja sokeria, niinkö?
Etsä ota tota jälkiruokaa, se on jotain moussea? - En mä nyt, kiitos.  - Ota vaan, se näyttää ihanalta! - Ei kiitos, mä on ihan täys! - Ai no sitten.

Poislähtö:
No niin, nyt mennään vessaan, tuu mun kanssa. - En mä, ei  tarvi.  - Ei kun kyllä pitää käydä.  - No en mä nyt tuu.

Hyvästelyt ja blaa blaa blaa. Bussipysäkille matkaa ehkä noin 200 m - eikä hän ees tienny mikä pysäkki on oikea.. Mä tunnistin tietystä liikkeestä oikean pysäkin. 
Okei keli OLI vähän huono, mutta MÄ OSAAN KÄVELLÄ, varoa liukkaita kohtia ja kävellä varovasti jos liukasta. Mut ei, käs'kynkkää käveltiin pysäkille! Siis mut talutettiin sinne pysäkille. 

Ihanaa kun sä järjestit tän tapaamisen! 

Joo, niin oli. Seuraavaks voitte soitella ihan keskenänne, mua tuskin tarvitaan. 

Ai olenko katkera? Joo ja en. Pikkasen. 
 

Tästä on about 15 vuotta kun olen käyttänyt vuodatusta - lähdin litomaan kun kaikki kuvat hävisi ja kaikki blogikaveritkin lähti. Ja suoraan sanottuna älykin lähti siinä sivussa 🤦‍♀️ 

Nyt tuli tarve saada joku paikka johon purkaa ajatuksia, paikka jossa kukaan ei (toivottavasti) tunne mua, ei tule tuntemaankaan juttujen perusteella eli en kirjoita tänne mitään itsestäni enkä elämästäni, vaan pelkkiä ajatuksiani, niitä joita en voi enkä halua sanoa ääneen muille tai joilla en halua rasittaa muita - heitä joilla on ihan tarpeeksi ajattelelmista ja murehtimista omissa asioissa. 

Mun elämässä on oikeasti kaikki hyvin, olen oikeasti onnellinen,  joskus vaan tulee tarve purkaa ajatuksia niin, että joku "kuulee" ne - ehkä sanookin jotain. 

En kaipaa nipotusta enkä varsinkaan kommenttia "et sä noin voi ajatella". Voin. Mä todellakin voin ajatella, ja silloin kun olen jo kirjoittanut sen itsestäni ulos, olen ajatellut niin. Ei ole olemassa oikeita eikä vääriä tapoja, on vain ajatuksia. 
Mutta voidaan keskustella kirjoittamistani jutuista, asiallisesti, jooko? 

Tää vuodatuksen käyttäminen on pikkasen hakusessa, joten kärsivällisyyttä näin alussa, ken tänne eksyy ja ken luulee, että jutut kiinnostaa.