Työ karisti aikoinaan musta ujouden ja arkuuden ja sen jälkeen musta on saanut myös ihan tuntemattomatkin juttukaverin, oli tyyppi ihan millainen vaan. Mutta toisaalta sitten on niitä tuttuja, joiden kanssa juttu loppuu aika nopeasti, tyyliin "hyvää päivää kirvesvartta" eli mitä sulle kuuluu kiitos hyvää. 

Pari viikkoa sitten "tein hirveän työn" ja järkkäsin lounastapaamisen kolmen ihmisen kesken. Rehellisesti sanottuna tunnen tulleeni petetyksi. Kaksi kolmasosaa ajasta kaksi muuta puhui asioista joihin mulla ei ollut varsinaisesti osaa eikä arpaa. Tiesin kyllä mistä puhuivat ja välillä heitin jonkun kommentin väliin, jolloin sain vastaukseksi mulkaisun tai "ei, ei niin voi tehdä". 

Ja sen yhden kolmasosan, suunnilleen joka toinen lause jäi multa kesken kun päälle puhuttiin, lopulta päädyin olemaan hiljaa, katselemaan muita ihmisiä ja kuuntelemaan seurassani olevien puhetta. 

Mutta voi luoja siitä hyysäämistä mitä sain osakseni! Joo-o, mä tiedän, tarvin joskus apua ja nyt kun en ollut kotinurkilla, niin en osannut kulkea paikasta A paikkaan B  ja sieltä paikkaan C jne. Mutta tsiisus. 

Lounaspöytä:
Nyt otat näitä juureksia tästä, näin.  - Aha, ai otan vai. Mä en kyllä pidä niistä, mutta kai mä ne voin syödä.
Etkö sä ota mitään juotavaa? Mä haen sulle vettä. Vai otat sä mieluummin mehua? - No kiitos, oisin mä sitä itsekin voinut hakea sitten kun oon syönyt. Vettä kiitos.
Otat sä kahvia vai teetä, mä voin tuoda. Maitoa, sokeria? - Mä haen ite... - Ei, kyll mä tuon, maitoa ja sokeria, niinkö?
Etsä ota tota jälkiruokaa, se on jotain moussea? - En mä nyt, kiitos.  - Ota vaan, se näyttää ihanalta! - Ei kiitos, mä on ihan täys! - Ai no sitten.

Poislähtö:
No niin, nyt mennään vessaan, tuu mun kanssa. - En mä, ei  tarvi.  - Ei kun kyllä pitää käydä.  - No en mä nyt tuu.

Hyvästelyt ja blaa blaa blaa. Bussipysäkille matkaa ehkä noin 200 m - eikä hän ees tienny mikä pysäkki on oikea.. Mä tunnistin tietystä liikkeestä oikean pysäkin. 
Okei keli OLI vähän huono, mutta MÄ OSAAN KÄVELLÄ, varoa liukkaita kohtia ja kävellä varovasti jos liukasta. Mut ei, käs'kynkkää käveltiin pysäkille! Siis mut talutettiin sinne pysäkille. 

Ihanaa kun sä järjestit tän tapaamisen! 

Joo, niin oli. Seuraavaks voitte soitella ihan keskenänne, mua tuskin tarvitaan. 

Ai olenko katkera? Joo ja en. Pikkasen.